Kennel Bravon - Venäjänajokoirat


 

Alkuun  venäjänajokoirA : kasvattaja : VALIOT : koirat : pentueet : myytävänä : GALLERIA


KASVATTAJA

Historia

Olen syntynyt Etelä-Pohjanmaan emäpitäjässä Ilmajoella. Maakunta lienee yksi kenneltoiminnan kehtoja – ainakin mitä ajokoiraharrastukseen tulee. Ja ajokoiratoiminnan pohjaltahan Suomen kennelharrastus on aikoinaan liikkeelle ponnistanut.

”Koiravian” lienen saanut geenien kautta – en muista aikaa ettei koirat olisi merkinneet minulle asiaa yli kaiken muun, metsästyksen ohella tietenkin. Suomenpystykorvista aloitin, ja ensimmäisen rotukoiran hankin piisamin nahkoista saamillani rahoilla. Ensimmäisissä linnunhaukkukokeissaan tuo suomenpystykorvanarttu Nätti haukkui 74 pistettä. Ykkösen raja oli tuolloin 75 pistettä. Kun kysyin tuomarilta, joka oli kokenut konkari, etteikö pisteet yllä ykköseen, kuului vastaus ”ehtii tuollainen koira haukkua ne ykkösensä myöhemminkin”. Päätöspalaverissa ylituomari luki sanasta sanaan Nätin koekertomuksen koko porukalle, ja totesi lopuksi erinomaiseksi asian, että on tulossa riveihimme erittäin lupaavia koiria ja uusia harrastajia – olin myyty mies.
 


Bravon Lucky, FIN K&MVA Bravon Sentti, Bravon Mitsu

Rodut - koirat

Edellä mainitsemani rodun, suomenpystykorvan, lisäksi tarhassani on ollut dalmatiankoira (josta ei tullut ajokoiraa), karjalankarhukoiria, venäläis-eurooppalaisia laikoja, karkeakarvainen italianajokoira ja suomenajokoiria (n.170 yksilöä). Vasta tuon rotukirjon jälkeen löysin omani – venäjänajokoiran!

Olen kasvattanut noin 170 suomenajokoiraa, lisäksi olen tutustunut ulkomuototuomarina kaikkiin Pohjoismaissa tavattaviin ajokoirarotuihin ja edelleen olen sitä mieltä, että venäjänajokoira on tehtäväänsä soveltuvin meidän olosuhteissa. Parhaita puolia venäjänajokoirissa ovat: luonne, raajojen kestävyys, haukku ja karvapeite. Mutta, kuten jokaisessa rodussa, niin valitettavasti myös venäjänajokoirissa, jalostukseen käytetään myös yksilöitä, jotka tuovat rotuun liiallisessa määrin negatiivisia piirteitä.


Kaksi jänismestaruusloimea

Kasvatustyö

Ilman muuta psyykkinen ja fyysinen terveys ovat kaiken A ja O. Esimerkiksi, meillä ei tulisi käyttää jalostukseen lonkkakuvaamattomia koiria, ettei kävisi kuten monille roduille on käynyt, myös ajokoiraroduille. Samoin on asianlaita ensin mainitun, psyykkisen terveyden, suhteen; rauhattomuus ja arkuus ovat kennelissäni niin vakava sairaus, että poikkeuksetta koira ”kuolee siihen”, eikä sitä laiteta kierrätykseen. Terve korvienväli johtaa myös työmaalla oikeaan tunneasennoitumiseen, eikä koiran tarvitse marjamummoja, pökkelöitä ja tuulen tohahduksia säikähdellä.

Liian usein mainitaan ”meidän Tellun” jalostukseen käytön motiiviksi, että saadaan itselle pentu. Tuollaisen perustelun kuultuani olen aina jonkun verran ”huvittunut”.

Olen joskus luennoidessani maininnut, että hyvä kantanarttu on ainoa oikea pilari onnistuneelle kasvatustyölle, minkään muun metodin varaan ei kannata rakentaa jalostustyötä! Kasvattajan täytyy myös omata näkemystä siitä mikä on hyvä. Ensimmäinen venäjänajokoiranarttu minulla ei ollut hyvä ja siksi se ei tehnyt ainoatakaan pentua. Sen jälkeen sain SF MVA V-86-88 Tiltun ja sen pennun, Suomen ensimmäisen jäniskaksoisvalion, Bravon Militsan. Kumpikaan näistä huippuälykkäistä koirista ei varsinaisesti osannut hakea, mutta jollain kumman vaistolla ne vain yleensä irtilaskun jälkeen laukkasivat suoraan jäniksen makuulle. Näitten koirien geeniperimän olen pyrkinyt kannassani säilyttämään, itse olen jäävi arvioimaan olenko siinä onnistunut. 

Käytän yleensä niin kutsuttua linjajalostusta, koska olen havainnut sen vuosikymmenten aikana tehokkaimmaksi tavaksi säilyttää ”käsissään” toivotun geeniperimän omaavat jalostusyksilöt. Jo Per-Erik Sundgren aikanaan totesi, ettei kotieläin jalostuksessa ole koskaan saavutettu mitään pysyvästi hyvää, ilman jonkun asteista sukusiitosta. Miten muuten se olisikaan mahdollista? Miten usein ihmisen vaikutuspiirin ulkopuolella oleva susilauma ottaa täysin ”vierasta verta” laumaansa?

Yhdistelmä valinnoissa painotan kolmeen asiaan, tässä ne tärkeysjärjestyksessä.

1. Oikea luonne – auttaa koiraa myös työmaalla oikeaan tunneasennoitumiseen.

2. Käyttöpuolelta kaipaisin muutakin näyttöä, kuin omistajan parhaat muistikuvat.

3. Tarkoituksen mukainen ulkomuoto on tärkeä. Nähdäkseni venäjänajokoiralla on hyvä rotumääritelmä.

Lopuksi

Käyttäkää koiranne ainakin kerran ajokokeissa. Sen jälkeen olet koirasi kanssa ainakin yhtä kokemusta rikkaampi ja joka tapauksessa olet tuonut paljon tietoa jalustusta varten!

Tsemppiä kaikille venäjänajokoiraharrastajille! Brawoo!!


Kuvien kopiointi kielletty, emme anna kuvia virtuaalikenneleille. Copyright
© Kennel Bravon